Reissut

4 päivää aikaa käytettynä Sabangin ympäristössä. Sukelluskortti suoritettuna toivottavasti postilaitos toimittaa sen ihan kotiin asti vaikka australian kautta paperit kiertääkin. Oma aikani menee pinnan alla Mikalla onkin ollut sitten aikaa tutustua muihin paikan antimiin.
Rannalla tuli pyörittyä myös muiden satunnaisten matkailijoiden kanssa täällä jokaviikkoisen rantalentopallo turnauksen merkeissä. Meidän joukkue ”luonnollisesti” voitti.
Hiki virtasi vaikka verkko tuntui olevan paikallisten normaalipituuden mukaan säädetty eli meidän hujoppien kannalta melko matalalle..
Rahaa on täältä melko mahdotonta tällä hetkellä saada kun koko kylän ainossa automaatissa palaa kyllä valot, mutta juuri muuta apua siitä ei tunnu jonkun yhteyskaton vuoksi tunnu olevan. Toivottavasti jostain löytyy vielä toimivakin laite ennen saaren vaihtoa.

Toisteksi viimeisenä päivänä käytiin Tamaraw vesiputouksilla ja katselemassa Mindoron saaren alkuperäis asukkaiden (Mangyan) kylää. Löysimme tiemme oppaan opastukella salaiseen paikkaan. Tokihan jokaisella piti oma opas olla filippiiniläiseen tapaan. Uimaan oli mukava pulahtaa pienehkön reippailun jälkeen. Polun varresta olisi voinut poimia kaakao puun hedelmiä, ananaksia, kahvin papuja ja lime hedelmiä normaaleiden kookos kasojen lisäksi. Onneksi ei tarvinnut itse alkaa eväitä keräileen vaan perillä punahehkuisten hiilien päällä kärisi maukkaita lihapaloja. Aamulla piippaa taas kello 7 jälkeen , kumipuku päälle ja pinnan alle fisuja ihmettelemmään toinen matkalainen kääntää siihen aikaan kylkeä ja vetää peiton korviin. Ennen puolta päivää pitäisi jo olla matkalla kohti etelää, sitä kuinka alkuperäis suunitelmaa voidaan toteuttaa ei tiedä kukaan. Jos San Josesta ei pääse laivalla kohti Coronia joudumme koukkaamaan Catlikanin kautta ja siinähän menee sitten taas kaikki ihan uusiin puihin.