Pari viimeistä päivää vietän Damai beachilla joka on hieman pohjoiseen kucthingista. Tämä on suosittu paikka paikallisille viikonloppu picknikille. Turisteille näytillä on cultural village johon on koottu heimokulttuurin antima eri puolilta borneoa. 
Tanssiesitykset ja erilaiset työpajat on täällä pop. Vois vaikka harjotella paikallisten herkkujen valmistusta, varmasti keräisi erinäisen määrärän katseita tampereen yössä jos tanssilattialla näitä mooveja vetelis. Ei tota kerrostaloa Puussa oiken enää majaks voi sanoa. Tommoisissa asuu sitten koko kylä viidakon keskellä, on senverran korkeella ettei varmaan ainaskaan iilimadot kiusaa. Hieman hemmottelua itselle loppumatkasta, valitsen tien päästä luxus tasoisen hotellin. Paikka on todella hieno ja siisti, 3 eri ravintolaa pari baaria ja kaikenlaista aktiviteettia on tarjolla.
Oma aika menee suurimmaksi osaksi altaan reunalla ja sisällä jos vaikka saisi pientä punoitusta nahkaan ennen kotiin lähtöä. Tosiasiassa vietän viimeisen 2 päivän aikana enemmän pelkästään auringossa makoillen kuin menneen 2 kuukauden aikana yhteensä. On meinaan ainut hotelli jossa allas edes oli tällä matkalla, kun sielä köllöttelee on vaikea hahmottaa mihin allas loppuu ja meri alkaa. Raja on häilyvä kun oikeasta kulmasta katsastelee.
httpvh://www.youtube.com/watch?v=fsQt-azaq9E&feature=youtu.be
Kylläpäs sitä mahtui tällekin reissulla paljon pientä mieltä kummastuttavia asioita. Kaikki sujui paremmin kuin hyvin eikä vastoinkäymisiä juurikaan ollut. Nyt alkaa matka kohti kotia. Kyllähän sinne mielellään aina palaa. Ei siksi että ikävä olis vaan tienaamaan pesetoja seuraava talven matkaa varten.
Hieman turhan tarkalle meni tuola singaporen kentällä koneen vaihto, juosten terminaalista toiseen ja 22:48 portilla kun se sulkeutui 22:50 eri pari minsaa jäi pelivaraa. Nyt istuskelen jo hesan kentällä odotellen bussia kotiin.