Reissut

Aamusta kun saan simmut auki on aurinko jo noussut ja painelen aamiaisen nauttimaan majapaikan terassille on näkymä vähintäänkin mukava ja nautin toisenkin kupillisen kahvia ja kolmannen. Päiväreppu selkään ja paikallisesta puodista vettä matkaan. hieman kyselyjä kaupunilla joka kyllä on oikeesti pieni kylä n 5000 ihmista asustelee tällä seudulla. mobedi alle ja ylöspäin hän vielä yrittää, ei ole pavuvartta mutta pieni mutkikas vuoristotie kylläkin.Ylhäällä näkymät vaan paranee. kylä on kello kolmessa kuvassa tovin joudun tuumiskelemman mitäs sitten tekisin mopedikyyti kaupunkiin vai jalkapatikalla vasemman kautta riisipeltoja/vuoria pitkin, päädyn patikointivaihtoehtoon. eikän sinne montaa kilometriä ole no ei olekkaan ihan suoraan mutta rappusia alas mitkä on n semmosen 40 cm korkeita jos nyt rappusia edes on välillä on hiekkaa ja välillä vaan isompia kiviä rinteessä mink päälle askeltaa, alkaa pohkeita pakottaan eka rinne alas seuraava ylös taas alas tovi hengähdystä pienen vesiputouksen ääressä. Oppaani mark siinä tokasee, että ollan jo 1/3 tultu matkasta. Tarvikos sitä taas moiseen ryhtyä, pohkeet maitohapoilla jätkä painaa släpärit jalassa ja nahkatakki päällä toki hieman valittelee varustustaan moiseen urakkaan, 0,5 litraa vettä kitusiin ja uusi rinne edessä. Kontaten rinteen loppumetrit, sydän tykyttää 200 mutta ei voi takaskaan enää kääntyä.ylhäällä odotaa vuoriston ylhäältä tuleva pieni kastelukanava jossa voi pestä kätensä mudasta, hieman pirskottaa raikasta vettä naamalleen ja eikun eteenpäin. Vaikkakin ruumiillista työtä teen ja rappusia kipuan tasaseen tahtiin on tämä jotain ihan muuta. Tiedostan sen etten ihan huippukunnossa ole mutta että näin huonossa!!! itseskeni siinä tuumiskelen kukahan tän kaiken on näille rinteille rakentanu. kohtahan moinen selviää. Mark kysäsee kavereilta, että saiskos yhen pähkinän. Joo se saa ahtaa suuhunsa jonkun etelän kumman hetelmän pikkasen lehtiä ja kertoo sen pureskelun tuovan voimia, lämpöisen olon koko kroppaan ja jos sen nielasee tappaa madot mahasta… no eihän moisia rakennelmia kukaan selvinpäin voiskaan tehdä. En edes kysy voisinkos minäkin saada kun alkaa happi loppuun. Ihimiset oikees asuu tällä tuhansien rappusten keskellä. Tovi tasamaastoo ja taiteilua viljelmien valleilla jotka ei useinkaan ole kun yhden sandaalin levyisiä.
loppumatka on siten vaan alaspäin laskettelua välillä jaloin ja välillä persliukuria.Vastaan taaplaa äippä kaden tyttärensä kans nuorempi on tuskin 5 vuotias, pojat leikkii valleilla kunhan oppivat käveleen. Ei voi muuta todeta, että onhan tää sitkeetä sakkia niin miehet, naiset, lapset ja vanhuksetkin on oltava todella hyvässä kunossa jotta pääsee yleensä des liikkumaan tälläisessä maastossa. Haluan hotellille ottan päikkärit. Sovin huomiseksi 7 tunnin patikointi reissun markin kans katsomaan jotain putousta ja uusia riisiteraseja.