Eihän ne mulle kuukauden viisumia rajalla anna, kun puutui joku lappunen kuulemma. Pienen kinaamisen jälkeen pääsin yleensä maahan kun ei ollut lippua pois maasta, uskoivat kuitenkin etten tänne jää kun oli lippu honkongista suomeen huhtikuun lopussa.
No koti kylän verrattava palaun ilmapiiri vaihtuu totaalisesti viimeistään silloin kun hyppään kyydistä pois keskellä miljoonakaupungin vanhaa osaa. Pienet kujat ja paljon meteliä.
Pieni karttalappunen ainoastaa oppaana kun seuraavana aamuna suuntaan kaupungille kello 10 aamulla.
Pienen harhailun jälkeen löytyy Ho Chi Minh mausoleumi. Siinä etsiessäni sisäänkäyntiä Richard pankkivirkailija manchesteristä kyselee multa mistä sisään pääsee. No yhtä eksyksissä kun minäkin.
Ylävitoset viileen muumion kans ja matka jatkuu. kumma kyllä ihan se äijä on näytillä lasilaatikosssa, eikä vain jotain muistomerkkiä.
Kummallakaan meistä ei ole sen paremmin suunitelmia päivälle niin päätämme eksyä kaupungille yhdessä.
Melkein päämäärätön haahuilu jatkuu. Päivän mittaa eteen sattuu muutama museo, vesinukketetteri, vanha vankila johon pääsi sisälle katsastamaan vankien olosuhteet menneinä aikoina.
Budhalais temppelissä suitsukkeiden käry ottaa sieraimiin. Ruokaa ja juomaa tasaseen tahtiin. Loppuillasta jalat huutaa hoosiannaa ja koitamme etsiä helpotusta hieronnan voimin.
Hieman myöhässä kylläkin oikean hierontapaikan löytäminen on vaikeaa. No kyllähän muun aisia hierontoja olis ollut tarjollailtamyöhällä, mutta se nyt ei ollut hakusessa. Kartanpalasesta ei ole juuri mitään jäljellä sen verran monta kertaa siitä epätoivon vimmalla koitimme paikallistaa olinpaikkaamme. 11 aikaan illalla toivotamme toisillemme hyvää loppureissua ja suuntamme majapaikkoihimme pötkölleen. Toki ottaa vielä muutaman koukeron ja vajaan tunnin ennenkö tutun näköinen katu hahmottuu edessä, pääsin omaan huoneeseen Richardista ei tietoa. Kotona 2 korttelia pitempi matka taittuu melkein väkisin jo autolla. 13 tunnin kävely suomessa, se on jotain mitä kukaan ei koskaan tule minulta näkemään.
Halong bay 4 tunnin matkan päässä Hanoista, sesongin aikana saaria kiertelee yli 500 laivaa täynnä turisteja, nyt on hiljaisempaa ja suurin osa laivoista on parkissa satamassa. Maisemat on hyvin samanlaiset kuin Palaun kivisaaret. Laivalle on eksynyt pari laktovegaaniituhippiä englannista ja he mutustavat riisiä ja keitettyjä kasviksia samalla kun muut matkalaiset ahtavat 9 ruokalajin illallista naamariin. Niitä lautasia vaan tuli ja tuli siihen pöytään.
Masu täynnä koitamme kalastella veneen laidan yli siimalla ja koukulla, mutta tarjolla ei nyt ollut kuin meduusoja. Lupasivat kyllä kokata kaikki kalat mitä saamme kukaan ei meduusoja aamupalaksi havitellut, Joku rohkea tarttuu mikkiin yläkannella ja vetäisee muutaman karaoke kappaleen. Innostumme pelaamaan pienen Texas hold ’em turneen joka venähtää pitkäksi, miehistön levitellessä patjoja lattialle tulee tunne, että voisimme jo painua unten maille. panoksien kasvaessa lopputurnee sujuu nopeasti ja väki harvenee kunnes hallussani on kaikki pelimerkit. Toki ei oikeasta rahasta pelattu vain merkeistä.
Aamulla yllätys on positiivinen, sänky tuntuu kuivalta ja laiva kellui kun kelluikin koko yön, vaikka sitä vähän vitsillä arvuuteltiin.
Paatin vaihto keskellä saaristoa kun muut matkalaiset palaavat mantereelle. Minä jatkan Cat ba saarelle seuraavaksi yöksi. Polkupyörä retki pieneen 200 ihmisen kylään keskellä saarta, helmenkasvatusfarmi kuuluu päivän ohjelmaan. Maisemat on komeat ja tietenkin pieniä kalastuspaatteja kelluskelee mieletön määrä ympäriinsä Vietnamin liput saloissa liehuen.
Sauna kyltti vilkkuu tienposkessa ja erän hotellin ylimmästä kerroksesta löytyy kunnon hoitola on ihan suomisaunaa toki kivet vain vastuksien päällä, löylyt saa kummiskin. On höyry versio ja todella lämmin poreamme, ei tarvinnut itse kuplia tehdä. Siihen vielä hieronta päälle, viimeisimmätkin Palaulla selästä kesineestä nahasta on historiaa.
Viileässä pohjoisosassa on tavallistakin kylmempää. Mittari näyttää aamusta +18 ja hupparille sekä pitkille housuille on käyttöä. Lisää lämpöä ja matka kohti etelää.