Oman osani Halong Bayn yli 50 miljoonasta vuosittaisesta vierailijasta olen antanut. Paluu vain piipahtaman hanoin hulinaan. Illalla päätän pakata reppuni junaan sillä keinoin ei ole paljoa tullut matkoilla mentyä, mutta nyt päätin semmoiseen astua. Suurin piirtein sama aika menisi bussissa.
Ehkäpä hieman parempi nukkua kuin linikassa, no ei ne sängyt ole 185 cm ihmisille junassakaan mitoitettu. Ranskalaisperhe hieman protestoi kun tungen heidän kanssaan samaan hyttiin, no ei sille mitään voi kun on paikkavuoteet. Ranskalaisia on kyllä aika paljon vietnamiin matkannut, lieneekö syy yhteisessä historiassa vai missä. Niin jättivät ne tänne patongin ja joitakin rakennuksia mitä ei sodissa tuhottu.
Aamusta on jo paljon leppoisampi tunnelma ja loppuviimeksi ystävällinen perhe tuputtaa minulle aamupalaa, kai ne vain ensin säikähti rumaa miestä.
Hytin radiosta kuuluu jotain epämääräistä mongerusta ja minut viitotaan pihalle junasta 688km etelään keinuvassa ja kolivesessa kopissa on ohi.
Hue noin ensituntumalta näyttää aikas lailla taiteellisiselta kaupungilta. Mukavan kävelyrantabulevardin varrella on maalareita tekemässä ”taidetoksia” niin riisipaperille kuin puuhun, puistot on valaistu ja täynnä patsaita. Kaikenlaisia kukka härpäkkeitä myydään runsain mitoin pääkadun varressa Pitäisi varmaan selvittää raahaako vietnamilaiset äijät kotiin joka päivä kukkakimpun vai miksi ne on niin suosittuja turistit ei niitä juurikaan ostele.
Ilman yhteistä kieltäkin kadulla tukka lyhenee kahden euron kustannuksella.
Täytyy kyllä sanoa jo nyt, että Vietnamissa yllättävänkin hyvin rasvattu turistien kuskaus nähtävyyksille ei jätä paljoa mahdollisuuksia itse niille mennä.
Eikä kannatakkaan 100 km taikaisin pohjoiseen demilitarised zone (dmz) joka 50 luvun aikana jakoi vietnamin niin kuin korean nykyään. DMZ hotel,cafe,restaurant,bar… kaikkeen toi on dumpattu vaikka matkaa on jonkun verran, dmz ei sinänsä anna muuta kuin päiväreissukohteen siksi siiryin hieman yli kohteen. Hamburger hill ja osa jenkkisotaleffojen tapahtumapaikoista on siellä. No sinne järjestetty kokopäivän reissu maksaa 16 euroa, siihen rahaan ei paljoa omatoimimatkailua kannata edes yrittää.
Jonkinlainen mielikuva oli kyllä maanalaisista tunneleista, mutta todellisuus oli aivan muuta.
Pienet maakolot joihin piilouduttiin jenkkisotilaiden pommituksia oli mielessä. Vain yksi luolasto, ainut joka on auki turisteille yli 450 joukossa tällä alueella oli visiitin kohteena. Kolmessa eri kerroksessa yli 1 km yhtenäistä luolaa. Syvin kerros muovailuvahamaisessa savimaassa meni 23 metrin syvyydessä. Tosin hieman selkä kumarassa siellä joutui kulkemaan, tunneleiden korkeus n. 170 cm. Koko 60 henkinen kylä oli siellä piileskellyt 6 vuotta, pienet syvennykset hoitivat perheiden majapaikkoja. Kyseisessä tunnelissa oli muun muassa saatettu maailmaan 17 uutta lasta jotka kaikki selvisivät sodasta. Toisaalta yllättävän vähän jos ajattelee mitä muuta tekemistä maan alla pimeässä on kuin hakea läheisen lämpöä…. eka kerros sotilaalliselle toiminnalle, toinen väestölle ja syvin ase- ja ruokavarastona sekä suojana pommien putoillessa. keskimmäisessä kerroksessa myös hieman isompi avara alue kokoontumistilana Jossa lapsia opetettiin ja kokouksia pidettiin.
Ei todellakaan mikään ihme ettei jenkit pystynyt niitä tuhoamaan.
Niin täällähän sotakuvissa hehkutetaan pakenevia jenkkejä ja paniikissa olevia sotapoikia isolta mantereelta. Enemmän tottahan se on että jenkeille turpaan tuli, kuin hollywood sotaelokuva tuotanto.
chua biet ten = paikallinen john doe tunnistettamattoman yli 300 sotilaan joukkohauta isoine muistomerkkeineen on vastine valkoisille hautakiville toisella mantereella.
Hyppäys hieman pitemmälle historiaan seuraavana päivänä on tosiasia kun vuokraan polkupyörän ja suunnistan joen toisella puolella olevan linnoituksen sisälle jossa nguyen dynastian hallitsi 1800 luvun alusta lähtien ja jäi vietnamin viimeiseksi. Dynastia päättyi vasta 1945 ja silloinen hallitsija pakeni ranskaan anoen turvapaikkaa, vielä tänäkin päivänä nguyen prinssi ja prinsessa asustavat jossain ranskan maakunnassa. Vallihaudat ja muurit kiertelen ensin ulkopuolelta ennen marssimista sisään näyttävästi koristellusta pääportista.
yli 140 rakennusta muinoin oli pystyssä ja 4000 asukasta muurien sisällä. nyt vain reilu parikymmentä on jäljellä ja nekin suurimmalta 
osin restauroituja. Aikamatka on kuvien ja ilmapiirin johdosta kuitenkin mahtava.
Illasta pitkä jäätelötuokio parin opiskelijatytön kanssa rantakadulla jotka halusivat treenata engelskaa ja yksi päivä alkaa olla sapuskaa vaille valmis.
Ai niin selvisi tuo kukkien kohtalo likkojen kanssa höpötellessä, Paikallinen naistenpäivä oli tällä viikkoa, siis ei täälläkään äijät vakituiseen niitä kukkapuskia kotiin omalle kullalle kuljettele.
Pyyhkäisy hieman vielä syvemmällä ja visiitit muutaman edesmenneen hallitsian hautakompleksiin maakunnassa Thien Mu, Tu Hieu, Thieu Hi, Dong Khan …ketä niitä ny olikaan.
Illasta alkaa pohjoisesta puhaltamaan kylmä tuuli, mutta alkaa jo tämän seudun isoimmat nähtävyydet oleen hanskassa. Painun tuulen mukana hieman etellämmäksi, Jos vaikka seuraavalla topilla taas paistaisi aurinko. Sen näkee sitten huomenna iltapäivästä. Yksi yö vielä hyvinkin viihtyisässä Huen kaupungissa.