Reissut

Kukko kiekuu ja herättää hieman ennen kelloa, onpahan ainakin pikkuisen aikaa aamiaiselle. Mopedin pääsee ensimmäiset 12 kilometriä siten tie muuttuu liian hankalaksi mopolle. Tossua toisen eteen ja Jyrkkää vuoristotietä 9 km ylöspäin, muutama neliveto jeeppi ohittaa meidät matkalla. Ylhäällä tovi katselua juomavarastojen täydennys ja vuoren toista puolta alas joka on huomattavasti jyrkempi, ei mene enään minkäänlaista tietä vain pieni polku ja rappusia. Tämähän on printattuna tonnin setelin pintaan. tunnin kuluttua vastaan aukeaa unescon yksi maailman suojelukohteista batac kylän riisiterassit joista vanhimman on rakennettu yli 2000 vuotta sitten, näkymät on huikeat. Tahtoo alemmas ja sinne lähdetään polkua ja rappusia ja sitten lisää rappusia. viljelmillä kävellessä oikeesti vasta ymmärtää kuinka iso koko kompleksi on jokainen valli on 3-4 metriä korkea ja tuskin osaan laskea niin pitkälle kuin niitä olisi kun sormet ja varpaat loppuu kesken.Viljelmien toisella puolella huomaan ettei vielä olla perillä vaan seuraava todella jyrkkä rinne on edessä kunnes pääsemme aivan laakson pohjalle tarkastelemaan vesiputousta. Kylmää vettä virtaa vuoristosta ja putoaa pieneen lampeen vaatteet lentelevät rantakivikkoon ja painun norppana sukeltelemaan virkistävään veteen.Mark oppaani kehottaa tulemaan jo pois koskesta jossa köllöttelen sopivan tyynessä paikassa pää kivellä ja nauttien olostani, pitäis kuulemma lähteä takaspäin että kerkee ennen pimeää.Eikun menoks, päätän alkaa laskeman portaita. Raastavaa kiemuraista jyrkkää polkua riittää ja niitä rappusia välillä, ensimmäisen nyppylän päällä, siis riisiviljelmien laidalla kylän toisella puolella rappusten lukumäärä on jo yli 500, päätän loptettaa moisen ja vaan keskittyä kipuamaan ylöspäin sillä tiedän ettän niitä olis varmaan yli 2000 jäljellä. Kylän jälkeen muutama sata metriä ennen huippukohtaa saavutamme hieman vanhemman pariskunnan joka on vain tehnyt päivän reissun kylään katsomaan maisemia, tanskalainen pari on sama joka oli samalla epäonnisella bussimatkalla tullessani. He ovat vuokranneet jeepin ja kuskin tietenkin, kysyvät että millä minä tänne olen tullut? Ja tarjoavat ystävällisesti kyytiä kohti kaupunkia kun sanon että kävellen., en mieti hetkeäkään haluanko vielä kävellä 9 km rinnettä alas vaiko mennä jeepillä, kyyti on erittäin pomppuista mutta 30km vuoria ylös alas on enemmän kuin riittämiin minulle yhdelle päivälle.Saapuessani kaupunkiin on jotenkin hämärää ja hiljaista ei ole sähköä, koko kylä ihan pimeenä kyselen hieman ja ei ole kaupungilla kuulemma ollut varaa maksaa laskua, toivoivat saavansa sähköt takas viim parinpäivän päästä, kylmä suihku ja yöbussiin kohti etelää.