Pyllistäähän se espanjan sään haltia ny tähän suuntaan, tarkoitus matkata halki torremolinoksen, marbellan ja muiden suomalaisten perinteisten matkakohteiden läpi etelään espanjan aurinkorannikkoa aina gibralttarille asti. Alku matka sujuu mukavasti auringonpaisteessa pikkuhiljaa rantakatuja ajellessa.
Mitä lähemmäs gibralttarin kiveä pääsee sitä ikävämmäksi ilma muuttuu. Perillä sitten sataakin roimasti ja tuuli tuivertaa siihen malliin, että tukka tuntuu lähtevän päästä. Grr muutenkin alkaa ahdistus sykkiin päässä kapeita katuja suhaillessa. Ympäri pääsee moisen valtion kunhan muutaman kerran hukan teille ajaa. Joo ja pitihän siitä isosta kivestä läpikin mennä. Luovutan ylös pääsemisen haaveet tälle erää ja poistun takaisin espanjan valtion maaperälle. Hieman länteen ja enemmän etelään löytyy Tarife niminen kylä joka on euroopan eteläisin kolkka toisin kun yleensä luullaan sen olevan Gibraltar. Aivan ihastuttava pieni kyläpahanen sopivasti hippimeinikiä, täällä ei ressi paina ainakaan kun istuu rantakahvilassa kuuntelemassa salsan rytmejä. tarjoilijat innostuvan keikuttamaan lanteitaan puolityhjässä kuppilassa.
Kitkerän kahvikupposen lisäksi viidykettä antavat lukuisat varjolautailijat rannalla. Auringon ottajia ei ole, mutta lautailijoita kyllä. +12 ilma ja tuuli 20ms merivettä en vaivaudu edes koittamaan. Tännehän pääsee tuo puhuri puhaltaan ihan Amerikan ihmemaasta asti, kyllä siinä jo isompikin leija lentää. Tallaan pientä siltaa kohti afrikkaa, no siis niin pitkälle kun pääsee. Matka toppaa metalliportti ennen pientä linnoitusta saarella, vielä olisi 15 km mustien miesten maahan. Uimaan en sentään ala enkä porttien yli kiipeämään, etelämpään eurooppaan ei laillisin keinoin pääse.
Arvotaan seuraava kohde ja voittajaksi selviää kadiz vähän vielä länteen jo foiniikkialaiset mammutin metsästys reissuillaan joskus ennen ajanlaskua punkkas sielä siis kai määkin yhen yön. Huomioon kannattaa ottaa ettei espanjasta löydy vapaata parkkipaikkaa jos autoillä täällä haluaa… Aurinko armas ja viereisen kirkon kellot herättävät uuteen päivään, hieman eri tietä takaisin etelään. Taasen 10km päässä gibralttarin kivestä ja päätän antaa uuden mahdollisuuden aurinkoisen päivänä. Niin jotain tällä paikalla ny on mua vastaan. Vaijerirata vuoren huipulle on vuotuisessa huollossa. BLig bling päässä soi!! Huippu idea ”meneehän sinne tie”. Kyllä siinä matkanvarrella hieman rupesi jo kaduttamaan moinen idea, kääntyäkkään ei voi kun tie on hädintuskin auton levyinen. Radiosta kuuluu ikäviä uutisia 24 vuotias moottoripyöräiliä on juuri löydetty kuolleena täältä, sillä oli mennyt mutka pitkäks. Jauhelihaahan siitä sit tuli. 6 minuutia suhailua gibralttarin ympäri ja yli.