Malapascuan saari oli kohteena lähinnä siitä syystä, että aikaisemmilla matkoilla en tänne ole eksynyt ja kaivelemaan on jäänyt kettuhaiden (tresher shark) näkeminen. Kyseiset hait kyllä kulkee ympäri meriä, mutta ainoita paikkoja maailmassa on tämä, missä niitä oikeasti voi nähdä. Elelevät merten syvyyksissä muita elukoita metsästäen. Juuri auringon noustessa kauniit pitkäeväiset merenelävät tekevät visiitin Monad Shoal nimiselle tasanteelle n.30 metriä merenpinnan alla. No sehän rajoittaa hieman muita harrasteita koska aamulla kello piippaa 4.30 ja sukelluksella pitäisi olla virkeänä. Kiltisti nukkumaan kun paikallinen pikkukakkonen loppuu. Pinnan alla paikallinen pikapesula toimii ja blue stripped ja moon cleaner fish hoitelevat pesun, näykkivät kuolleen ihon ja parasiitit pois hain kyljistä ja evistä. Mistä hemmetistä ne hait tietää minkä pikkukalan voi syödä ja minkä ei. Ihokuorinnan jälkeen hait painelee takaisin muutaman sadan metrin syvyyteen. Kettuhain saalistustapa on mielenkiintoinen. Ne hyökkäävät vauhdilla kohti kalaparvea, etuevillä jarrut päälle, sitten ne sivaltavat pyrstöllään kalat tainnoksiin, ja poimivat makoisat taintuneet kala suihinsa. Niiden pyrstö on luotu tähän saalistustapaan, se on kuin ruoska. Kettuhait eivät syö suoraan kalaparvessa liikkuvia kaloja, vaan vain niitä tainnutettuja ja siksi ne ovat kalastajilta turvassa. Kiinnostusta riitti siinä määrin isoihin eväkkäisiin, että päätimme Jarin kanssa suorittaa haita käsittelevän erikoiskurssin paikallisessa sukelluspuljussa. No siinä sivussa tuli sitten suoritettua luvat käyttää rikastettua ilmaa (nitrox) sukeltaessa. Yksi päivämatka suuntautui Gato -saarelle tunnin venematkan päähän. Sukellus saaren läpi vievän luolan läpi on mielenkiintoinen. Vallan mukavasti luolan loppupäässä piirtyy verkkokalvoille valkotäplähaiden silhuetit niiden kurvaillessa luolan suuaukolla. Lisää löytyy kun taskulampulla tiirailee kivien alle. Ei kai ne koko kättä kerralla irti puraise käväisee mielessä, kun sinne kameralla sohottaa. Täytyy kyllä sanoa, että livenä nähtynä, kettuhain silhuetti on hieno, ja se pyrstön liikkeen pehmeys…, on sanoin kuvaamaton. Kaikki raajat tallella käydään vielä viimeisenä iltana katsastamassa värikkäiden mandariinikalojen parittelurituaaleja yösukelluksella. Lampun valokeilaan ei haita osunut….