No niin just..suunta takisin etelään vain toisen puolen rannikolle missä pari päivää sitten olimme. Arvon paikaksi Khenom nimisen kaupungin mantereen puolelta lähellä ko samuin saarta. Kesken hyvien päiväunien minivanikuski toppaa ja sanoo että olisi mun aika jäädä pois kyydistä. Kun unihiekat varisee silmistä karu totuus iskee paahteessa pääkoppaan matkaa on vielä 17 km päämäärään. Kyydin voisi kuulemma saada rannasta johon on 1 km matkaa. Rinkka selkään ja töppöstä kuumalle asfaltille, en toki pääse kävelemään kuin 100 metriä kunnes neitokaiset huutelevat tien toiselta puolelta pienestä kojusta matkan päämäärää.
Toppaan jutulle kojun ääreen jossa myytävänä on uppopaistettuja banaaneja ja limpparia. Yksi kolmesta tarjoaa kyytiä jonka otankin ilomielin vastaan. Kaikki kolmehan siihen pyöränkyytiin sitten kummiskin lähti ja jättivät kojun ruokineen ja juomineen oman onnensa nojaan. Eipä tienneet hekään missä tarkalleen majatalo on, mutta pienen etsimisen jälkeen löytyi oikea paikka hyvinkin hiljaiselta rannalta. 1 länsimainen turisti ja muutaman paikallinen minun lisäkseni pulikoi meressä. seuraavana päivänä ei näy sitäkään. Aurinko laskee ja kun kello lyö kahdeksan on ainoastaan 1 ravinteli auki jossa raikaa Bob Marleyn reggae rytmit, muu kylä on unten mailla. Cea, baarin pitäjä onnistuu hommaamaan minulle scootterin alle seuraavaksi päiväksi ja lupasi myös heittää satamaan kun täältä lähden. Kovin on ystävällistä porukkaa täällä hieman syrjemmässä. Poikkean pikaisesti morjestamassa pelastavia tyttösiä kojullaan kun matkaan kohti hin lat putousta joka sinänsä on vain kuivunut puro tähän aikaan vuodesta. Pickup auto tuo kojulle uutta käytettyä myyntitiskiä jonka siirtoon tarvitaan hieman minunkin apua. Apinalle banaaneja ja soodavettä tulee palkaksi, eikä tytöt suostu rahaa niistä ottamaan vastaan, vaikka kuinka yritän tuputtaa.
Aina kun mahdollista koitan tiiviisti tähyillä merelle jos näkyisi vaaleanpunaisia delffiineitä, Piilossa ovat moiset elukat ja ne jää näkemättä tällä kertaa.
Hiljainen ranta vaihtuu yhteen vilkkaimmista kun Ko Samui ja sen turistisin chaweng ranta on määränpää.
Se on vähän sixty fifty kumpia on enemmissä määrin, kauppiaita vai turisteja. Kun henna tatuointi ei kiinnostanut oli kansion seuraavalla sivulla pieniä pusseja pössyteltävää, jaa eikö sekään. No seuraavalla sivulla olikin jo valkoista jauhetta pikkupusseissa. Rokkistarat pystyy hukkaan vuosikymmenen, niin täällä onnistuisi turisti muutaman viikon helposti hävittämään lähimuististansa.
SE mikä minut saa jäämään hieman pitemmäksi aikaa tänne ei ole noi pient pussukat, vaan niinkin arkinen asia kuin pieni vaihtelu ruokavalioon. Läski tarvitsee välillä masuunsa muutakin kuin kirveellä hakattua kanaa ja riisiä.
Kyllähän noita erilaisia päähänlyönti kisoja näkee telkusta kotisohvaltakin, mutta paikalliselle areenalle suuntasin illan hämärissä katsomaan muya thai kamppailua, piti oikeen ringside lippu ostaa niin näkee läheltä.. olihan se hieman raakaa touhua 7 ottelua oli iltaan sovitettu. Siinä mietin vain että mitähän noi kolme pistetuomaria täällä tekee kun yksikään matsi ei täyttä aikaa nähnyt, nopein matsi oli ohi 10 sekunnissa. 3 kärrättiin baareilla kehästä kun ei taju tullut takaisin, kahdelta aukes naama ja verta roiskus kuin pahemmassakin splatterissa. Omat vaatteet sentäs pysy ilman tahroja jos ei laske mukaan hikilammikoita kainaloisssa, yhdeltä käsi poikki hauiksen kohdalta ja yksi ihan normi tyrmäys josta kaveri virkosi ja käveli vihaisena ja pettyneenä omin avuin kehästä pois. Kävin siinä matsien välissä pisulaarilla ja parin loossin päässä lorotteli yksi ottelija.
Eipä noi ”tähdet” mitään erikoiskohtelua näillä pikku areenoilla näköjään saa yleiseen vessaan vaan jos hätä tulee. Ihan kuvaa ei kehdannut siinä alkaan ottamaan vaikka kamera kaulassa roikkuikin, olisi itsellekkin voinut tulla nenä kipeäksi. Sen verran nopeita ovat kaverit potkimaan ja käsillä nenään lyömään, että hieman jää kaipaamaan hidastus uusintoja mitä sohvalla näkee.
Normi ranta settiä on tarjolla mielin määrin vesiurheilun parissa banaaniveneestä veneen perässä hinattavaan riippuvarjoon.
Hieman lisäkustannusta saivat matkaansa kiinanpoijaat tuossa rannassa kun täräyttivät kunnon kolarin vesijeteillä, toisesta kylki sisään ja penkki irti ja toisen nokka ryttyyn. onneksi naureskellen ottivat kuvia romuista rannalla, eikä lekuriin tarvinnut lähteä.
Saaren luulisi ajavan nopeasti ympäri kun matkaa ei kerry kuin viitisenkymmentä kilometriä suorinta tietä. Totuus on toinen kun saaren rannat on täyteen rakennettu ja liikenne hidasta ja vääränkätistä. Päivä kuluu helposti ja kilometrejäkin tulee helposti 100 kun muutaman kurvin tekee.
Jos olisin 20 vuotta nuorempi ehkä saaren viehätysvoima olisi hieman suurempi rantabileineen ja rellestyksineen.
Nyt riittää ja huomenna paatti kohti uutta paikkaa.