Parin päivän pysähdys Oslob kaupungissa tai siis hyvin pieni kylähän tämä on. Muuta tekemistä ei juurikaan ole kuin polskutella valashaitten kanssa ja sehän on aina miellyttävä kokemus.
Täällä tosin isoja fisuja ruokitaan ja siksi ne pysyttelevät alueella. Eettisesti Donsol on parempi kohde niiden katseluun vaikkakin useamman ja lähempää niitä täällä näkee. Yllätys on mieluisa kun saan selville veneen kulkevan päivittäin oslob-bohol välin. Lyhentää matkan 7 tunnista kahteen, kun ei cebun kautta tarvitse kiepata.
Aallot vispaavat paattia merellä välillä kovallakin kädellä ja osa matkalaisista tyhjentää vatsalaukun sisällön laidan yli kalojen nautittavaksi. Vene rantautuukin sopivasti vain puolen kilometrin päähän varaamastani hotellista.
Viimeiselle viikolle ajattelin vain hieman rantalepoa ja sukelluksia, sekä maittavaa grillattua sapuskaa.
Yhtenä päivänä hieman hämmennystä paatilla kun sukellusten välissä vietämme lepotauon. Veneen viereen ilmestyy sukeltaja joka hetken pärskii pinnalla paniikissa ja vajoaa sitten pinnan alle. Releet niskaan ja molskaus perään. Kaveri pinnalle ja raahaten veltto ruho kannelle, hieman melkein aitoa tekohengitystä ja kaveri virkoaa. Osa rescue diver koulutusta jonka päätin sitten kumminkin suorittaa, kun en malttanut ihan jouten olla.
Muille veneessä oleville sukeltajille ei kerrottu etukäteen, miehistö tiesi kyllä. Sukellusten ohessa tulee suoritettua läjä erinäisiä tehtäviä jotka kurssiin kuuluu ja Teoria kokeessa on monia kysymyksiä josta suoriudun läpi kohtuullisen helpolla 95/95 oikein.
Välipäivä pulikoinnista ja Pärrällä ympäri saarta komeissa maisemissa. Hieman nähtävyyksiä ja polkupyöräilyä erikoisessa ympäristössä, matkaa maahan n.50 metriä ja vaijeria pitkin pitäisi selviytyä toiselle puolen kanjonia ja vielä takaisinkin. Vaikka vaijerit keikkuu ja pomppii ei todellista putoamisen vaaraa ole, mutta silti hieman jännittää moinen uusi kokemus.
Jäsenet sen verran puuduksissa koko päivän ajamisesta, että hieronta illalla on paikallaan ja uni tulee simmuun jo aikaisessa vaiheessa.
Hieman haikealla mielellä istun laivan kannella paluumatkalla viimeiseltä sukellukselta, nyt on aika pakata rinkka viimeisen kerran ja aloittaa pitkä matka kotia kohti. Vaikka räntää siellä sataakin voi sentään lämmittää saunan jota jo kovasti kaipailenkin. Niin ja kaipa sinne töihinkin pitäisi kohta palailla. Ei muuten hinkua olisi, mutta reissurahaa ensivuodelle……