Miri juuri brunein eteläpuolella on mukavan oloinen kaupunki, mutta en viivy kuin yhden yön sillä sain lennon heti seuraavalle aamulle Mulun kansallispuistoon, sinne ei mene oikeastaan teitä ja veneelläkin sinne pääsy on hankalaa. Matkalla näkyy suorat tiet keskellä palmuviljelmiä. Vain vajaan tunnin piipahdus yläilmoissa ja perillä ollaan. Majoitus löytyy paikallisen kirkon takapihalta hieman puiston ulkopuolelta 2 joen risteyksestä. Joet on hassusti erivärisiä toinen tumma toinen harmaa siinä ne vesimassat sitten taistelee risteyksessä kumman väri voittaa. lopputulos taitaa olla kompromissi. Koko luolakompleksi on vajaat 300 km pitkä ja paljon vielä tutkimatta. Piipahdan parin päivän aikana 4 eri osassa luolastoa. Ovat nähneet todella paljon vaivaa rakennellessaan puurallikäytäviä viidakon keskelle kilometrikaupalla. Tätä maailmanperintökohdetta pääsee katsomaan niin nuoret kuin vanhat jopa pyörätuolilla on mahdollista nähdä osa luolastosta. Toki ilman valmiita käytäviä jäisi myös minulta luultavasti näkemättä, sen verran vetistä lettoa on välillä alla, että kulku olisi melkein mahdotonta. Ekana päivänä yhteensä 10km reippailu kun katsastamme maailman toiseksi isoimman luolan, joku bongas vietnamista 2009 isomman. Toi pään sihuetti on oikeasti neljästä eri kivimuodostelmasta, mutta oikeasta kulmasta näytää että joku olisi sen kiveen veistänyt. Lepakkoja asustelee laskentatavasta riippuen 2-3 miljuunaa tässä osassa luolastoa, katossa 150 metrin korkeudella erottaa vain mustaa massaa ei itse lentäviä karvakasoja. Illansuussa lepakkoyhdyskunnat lähtevät luolasta näyttävinä parvina, kuin isoja pitkiä mustia matoja kiemurtelisi taivaalla. Siipien humina on kuin kuuntelisi kesäistä sadekuuroa. Viimeisen luolan joen vesi on todella kirkasta ja puhdasta täytän vesipulloni maan alla luikertelevasta joesta. Umm olikohan sittenkään viisasta jonkun matka on jääny kesken johtuikohan vedestä vai uupumuksesta. Toki aikas kauan aikaa sitten sillä luita peittää jo kivikerrostumat eikä ne ihan 100 vuoden aikana muodostu. Ulkona vuoren alapuolella näky on hämmentävä joki alkaa vuoren seinästä 10 metriä leveenä. vesi kumpuaa suoraan vuoren alta ja virtaus on tuntuva, tekee hyvää pulahtaa pienelle uintiretkelle lounaan jälkeen. Hieman tähyilen ennen pulahdusta onkos mitään isompia möttiäisiä vaanimassa joen penkoilla. En nähnyt eikä mikään minua puraissutkaan ainoat vammat jäivät kivuliaina kuhmuina päähän kun se muutaman kerran kumahti katosta roikkuviin kivipaaseihin.
Tossa ny pätkä luolamatkailusta mulun kansallispuistossa.
httpvh://www.youtube.com/watch?v=mgj5UMO55FI&feature=youtu.be
Terävät kivimuodostelmat vuoren rinteellä ja pääkallometsästäjien kulkureitti jäävät seuraavaan kertaan, ottaisi viikon verran aikaa taapertaa moiset reitit Ja kai se kuntokin täytyisi parempi olla noihin retkiin.
Kivat noi sun uimakaverit 🙂