Taasen on saari vaihtunut nyt ollaan negros saarella ja majapaikkana dumaquete kaupunki. Iso yliopisto on keskellä kaupunkia ja sen kyllä huomaa kävellessä pitkin katuja, paljon nuoria ihmisiä istuskelee ruokapaikoissa ja keskuspuiston laitamilla kirjat kädessään. Täältä pohjoiseen on twin lakes, kaksi kraaterijärveä vierekkäin tulivuoren huipulla. Paikallis bussilla pääsee parikymmentä kilsaa tienristeykseen josta palkkaan skootterin kuskeineen, 15 kilometriä vuoristotietä jota välillä ei voi edes tieksi kutsua maanvyörymät on vienyt osan mennessään, kankut puutuu olis pitäny saada isompi pyörä alle. 1 vaihteella pikkuhiljaa ylöspäin jyrkimmissä kohdissa. Järvet on suojelualuetta ja viidakon villit äänet soi korvissa kun loppumatkan kävellen taaperran. korkeutta en tiedä mutta, pilvet valuvat rinteitä pitkin auringon pikkuhiljaa laskiesa näky on mahtava. Etelään ja alas käy matkamiehen tie apo saari reissuni eteläisin paikka hyvin pieni paratiisi saarin, sähköjä ei ole kun osan päivästä pimeän aikana. Asutusta on pari majapaikaa ja tarvittava määrä hökkeleitä saarella asuvien ihmisten suojaksi. Kolmannella sukelluksella Parikymmentä metriä pinnan alla ja vihdoin löydän aivot itselleni, siitä nyt ei mitään takeita ole toimiikos pää yhtään paremmin tämänkään jälkeen ja voin alkaa suunnitelemaan reittiä takaisin kohti pohjoista. Meri on hieman villiintynyt ja yritää upotaa purkimme, vettä tulvii tyrskyissä sisään, onhan meillä sukellusvehkeet matkassa jos tarve vaatii, kylmää vettä niskaan ja lämmintä kahvia masuun merellinen tasapaino on löytynyt. Viikonloppu on käsillä, pitää katsastaa opiskeliakaupungin iltaelämä matka jatkuu kun olo sallii matkustamisen.
Nasun tuntien aivokapasiteetti vaihdettavissa meibii, mutta onkos sydän viel paikallansa ? Mietin sitä…ei vaiskaan…Tapsukalle toivotan hyviä ja seikkailupitoisia hetkiä reppumatkailussasi. Mihin en ikuna uskaltaitusi enään vanhoilla päivilläni…oikeesti…Kaitse on pakko ny mennä unille ja sulle hyviä huomenia toivottaapi sipi 😉