Reissut

Iloilo city viimeinen espanjalaisten hallitsema kaupunki antautui 1898. muutamia vanhoja rakennuksia on vielä pystyssä noilta ajoilta. Sähköverkosto on aikasmoista sekamelskaa muutaman metrin katujen yläpuolella. Kun kaupunki on nähty pakkaan rinkan ja suuntaan taasen viidakkoon bulabog putilan kansallispuisto on muutaman kymmenen kilometrin päässä. Sinne pääseminen osoittautuu heiman haasteeliseksi. Tarpeelliset paperit täytetty, opas palkattu ja patikointi voi alkaa. pienen polun reunalla nuokkuu käärmes, vihreä mamba opas toteaa ettei ihan viereen kannata mennä, täältä ei välttämättä kerkee lääkäriin ajoissa jos puraisee onhan se kummiskin top 10 sakkiin kuuluva myrkyllisinpien käärmeiden listalla. Koitan vältää kaikeen vihreeseen koskemista, pirun hankalaa keskellä viidakkoa. Luoliahan tänne piti päästä katsastamaan. Muutamia kohtuu autioita koloja katsastellaan vain scorppioneja ja punaisia tarantelloja möyrii kivien väleissä. Tasaseen tahtiin jalkojen alla lehtien seassa kuuluu rusahdus, olikos se risu vai hämyhäkki, en halua tietää. Parin tunnin taaperruksen jälkeen päästään lepakoiden pariin 4 peräkkäistä isoa kammiota, ihan tajuton meteli kun noin 200 tuhatta lepakkoo lentelee ympäriinsä, kapeimmissa paikoissa voi tuntea kun ne välillä törmäilee minuun. Olen uudella juuri avatulla reitillä aluskasvillisuus on niin tiheheää ettei jalkoja näe ei ole vielä polkuja.Vettä on satanut niskaan kaatamalla koko päivän, tunnen outoa kuumotusta takaraivolla ja pään ympärillä. Otsalamppuni ei ole vedenpitävä ja oikosulkuhan siitä seuraa johdot/patterit on tulikuumia kun tajuan mistä on kysymys. Viimeistet pari luolaa oneksi pienehköjä menee vain oppaan valon turvin. Mielenkiintoinen Päivä alkaa oleen pulkassa kun saavumme takas 3 rakennusta käsittävään lähtöpaikkaan