Reissut

Samar on kyllä nätti saari hyvin vihreä ja maasto on kumpuilevaa, tiet on välillä huonossa kunnossa. Samar on yksi maan köyhimpiä saaria. Kyyti toppaa välillä ja kaikki ulos kävelylle koska edessä oleva silta on korjauksen alla eikä välttämättä kestä täyttä bussia. Samarin ja leyten yhdistävä silta san juanico on filippiinien pisin, niiden välillä vaihtuu provinssi ja kielikin on eri toisessa provinsssissa, mullehan se on ihan sama kun sanaakaan en ymmärrä. Tacloban saaren pääkaunki on ihan mukava city välillä kadulla kävellessä tuulahtaa makea pullantuoksu nenään.Katujen varsilla on paljon kakkuja ja pullia kaupan, no niistähän tämä paikka on kuluisa ainakin täällä. Oman osani kannan kekoon ja kannatan leipomoyrittäjiä ahtamalla muutaman suklaamuffinssin ja muita herkkuja napaani. Päivä virastossa, viisumia tarttis saada pidennettyä, mopedi alle hotellin edestä ja kyyti maahanmuutovirastoon, kuljettajakin hieman yllättyi kun eihän se sielä enään ollut missä piti. Muutaman mutkan jälkeen uusi paikka löytyy jossa saan paperit täytettäväkseni. Madam joka leiman passin voisi lyödä ei tosin ole paikalla vaan saapuu myöhemmin, tarvin kopion passista 2 eri sivulta liitteeksi hakemukseen, kopiot voisi kuulemma saada oikeustalolta naapurista.Ovella tulee kielimuuri vastaan vartian kanssa pääsen kuitenkin sisään, koputtelen ovia ja saan neuvoa että ne pitäis todistaa myös oikeiksi joka sattumalta tapahtuu juuri sen oven takana mihin menin. Heillä ei tosin ole kassa paikalla niin pitää käydä seuraavassa toimistossa maksamassa oikeaksi todistus. Löydän paikan mutta eihän sieläkään ole kopiokonetta, siis maahanmuutovirastossa, oikeustalolla yms ei ole kopiokoneita. Kopiot saan kun löydän kadulta vähänmatkanpäästä kopionti firman. Papereiden virastoon numero 2 maksaan ja pari leimaa+ nimmarit paperiin, ekaan virastoon ja lisää leimoja/nimiä. Kaavakkeiden täyttö ja odottamaan maahanmuuto madamin paikalle saapumista. Kenetkäs tunnet täältä? – no en ketään paikallista. Missäs asut täällä? – no en oikeen missään kun kiertelen ympäriinsä. Kaikkee niihin lappuihin tarttis kirjata, tovin Madam mua toimistossa haastattelee ja saan paperit kuntoon. Se ei selvinnyt että oliskos niitä kopioita tarvinnu oikeeks todistaa. Hankalaltahan tuo tuntuu noissa virastoissa asioida, Paljon aikaa, vielä enemmän kärsivällisyyttä ja kun hölmönä turistina kyselee kaikilta kyllä ne asiat selville saa. Helposti ei kylläkään. Manilassa viisumipidennys voi ottaa 3 päivääkin aikaa.