Matka jatkuu takaisin kohti etelää. Pysähdyspaikaksi valikoituu Sukhotain vanhakaupunki. joskus muinoin eläväinen linnoitus on nyt läjä vanhoja tiiliä ja vallihautoja. Muistuttamassa temppeleistä ja elämästä silloin 1000 vuotta sitten.
Kaupungissa elelee suurin piirtein saman verran sakkia kuin kotikulmilla Ylöjärvellä. aurinko laskee ja kylänraitti hiljenee, ei se että kovaa tungosta olisi päiväsaikaankaan.
Siistinä pitävät nurmialueet ja koko vanhan alueen. Ensimmäistä kertaa törmään vuokrattaviin sähkömopoihin täällä. on tarjolla ihan normi mallista ja sitten hieman erilaisia rakennelmia.
Hyvähän täällä on päästellä tollaisilla tai polkupyörällä joita on tarjolla myös runsaasti. Tasaiset ja hyväkuntoiset kadut millä cruisailla toiminta säde noilla sähköhärpäkkeillä ei kummoinen ole eli otankin tavallisen scopan alle niin pääsee hieman kauemmaskin katsastelemaan.
Rauhallisuudesta ei ole tietoakaan kun vietä viimeisen viikonloppuni Thaimaassa Bangkokin yöelämässä.
Asia airin kone vie minut kohti Filippiinejä ja kohti seuraavaa miljoonakaupunkia. Normi koneessakin on rajalliset jalkatilat saatikka sitten näissä hippiäsille suunnitelluissa halpalentoyhtiöiden vehkeissä. No perille Manilaan pääsee kuitenkin ja tavaratkin saapuvat siis ei huolia.
Monta päivää meni sisämaassa ilman merituulen hieman virkistävää virettä, siis suuntaan tuttuun paikkaan jossa pääsee taasen hyppäämään mereen. Puerto galera on muutaman tunnin päässä Manilasta etelään.
Seuraavana aamuna kyllä hieman huolia aiheuttaa oma laiskuus ja taksikuskin tietämättömyys. Pyydän kyytiä bussiasemalle josta pääsee Bantagas kaupunkiin. Viehän se suhari mut ihan väärään paikkaan kun en viitsinyt itse katsoa mistä oikea bussi lähtisi. Pienen selvittelyn jälkeen oikeankin aseman nimi löytyy ja kyytikin sinne.
Ikäväkseni totean paikalle päästyäni ettei tuttua sukelluskoulua ole enään olemassa. Vain lappu luukulla purkutuomin täytäntöönpanosta.
Pienen utelun jälkeen saankin selville miksi on kiinni mennyt. Omistaja eksyi hieman huonoille teille ja samalla koko puljun toiminta meni hakoteille.
Eihän täältä kyllä vaihtoehdot lopu ja pian vetelenkin märkäpukua päälleni.
Aamuisella sukelluksella ei ole muita osallistujia kuin minä. Sukellus muuttuukin hieman suunnitellusta kun vastaan tulee hiljattain laskettu pitkäsiima. Puukolla poikki ja alamme keräilemään siimaa pois Josephin kanssa joka on divemasterina.
Pikkuhiljaa siimaa kerälle ja elävät kalat pois koukuista, osassa koukuissa on vielä syötitkin tallella. Vapautamme kymmenkunta kalaa jatkamaan matkaansa mutta 2 on jo kuolleena. Pari nippua siimaa kerälle ja oppaalle illallinen, Oli kuulemma paistellut fisut illalla ja siihen kylkeen hieman riisiä.