Tällä hetkellä istutaan resortin aulassa odottamassa kyytiä takaisin kaupunkiin. Resort sijaitsee suuren tekojärven rannalla (Lake Kenyir = Tasik Kenyir) itärannikolta sisämaahan. Pato sademetsään on rakennettu vuonna 1985 ja sen alle jäi 2600 km2 metsää. Järvessä on 340 saarta. Noiden lukumäärä taitaa kyllä olla riippuvainen vuodenajasta, veden pinta nimittäin laskee ennen seuraavaa sadekautta nykyisestä maksimistaan kymmenellä metrillä. Monet paikat, joihin nyt pääsee veneellä, onkin kuivaa maata! 
Paikka on taianomainen, en oikein osaa muuta sanaa tästä käyttää. Tosi erikoinen ja ainutlaatuinen. villit Sikapossut juoksentelee ympäri majapaikkaa ja tonkii ruokaa nurmen seasta, saahan ne rauhassa täällä temmeltää kun muslimit ei syö possua eikä viidakon asukitkaan nuolia sikoihin tähtää vaan syövät apinoita. viidakko loppuu ja vesi alkaa osa puista nousee suoraan järvestä. Ollaan aika ylhäällä, pilvet on varsinkin aamuisin alhaalla, läheiset vuoret on piilossa pilvissä. Aamut on viileitä, iltapäivällä on kuuma! Täällä on sentään uima-allas (ehkä reissun ainut?), jossa ollaan pulikoitu, joku jopa tehnyt vesijumppaa… Vedenpinta oli eilen aamuisella kalastusreissulla tosi tyyni ja metsät kuvastuivat animaatiomaisesti veden pintaan, absurdi olo! Kalamiesten kieli on näköjään yleismaailmallinen, oppaamme ei puhunut sanaakaan englantia, mutta silti reissu meni hyvässä yhteisymmärryksessä. Syötteinä oli pieniä kaloja ja kalastusvälineinä virvelit. Pienen etsinnän jälkeen löytyi kalaparvi ja sinne siis syöttiä nakkaamaan. Kalat olivat ahneita ja siinä nousikin ylös useampi kipale. Kalat olivat nimeltään ”toman” eli snakeheadfish.
Opas otti omansa mukaansa, meidän (tai siis Tapsan) käärmeenpäät pääsivät takaisin veteen. Kovia olivat puremaan koukkua kitusiinsa!
Iltapäivällä lähdetiin toiselle retkelle katsomaan yrttisaarta ja vesiputousta. Yrttisaaren lääkekasveista olisi saanut enemmän infoa irti, jos kyltit olisivat olleet englanniksi malesian sijaan. Mutta onhan osa sanoista globaaleja, kuten malaria. Saimme myös maistettavaksemme erityisesti miehille ja naisille suunnattuja voimajuomia.
Miehille mieskuntoa lisäävää ja naisille (fyysistä ja psyykkistä)tasapainoa tuovaa. Kummalliset käsitykset näillä täällä miesten ja naisten tarpeista! Juomia meille tarjoili paikallinen 26-vuotias naimaton nainen, jolla oli 6 sisarta. Isosiskot olivat kaikki jo kuulemma naimisissa, hän vielä asuu äitinsä ja pienempien sisarustensa (yksi veli, muut siskoja) kanssa. Äiti on halvaantunut onnettomuudessa ja siksi tarvitsee apua kotona. Kouluun täällä mennään kuulemma kuuden vanhana ja oppivelvollisuus päättyy 17 -vuotiaana. Sairaanhoitajaksi tai opettajaksi opiskellaan yliopistossa. Jostain syystä kiinnostivat minua (Sari) nuo asiat.
Saaren jälkeen pysähdyimme vesiputoukselle.
Kirkasta vuoristovettä valui alas jalkojemme virkistykseksi. Uidakin olisi voinut, mutta oli vähän matalaa, eivätkä kalatkaan olleet putsaajakaloja. Täten tyydyimme vain vilvoitteluun.
Iltapäivän venekuski oli nuori mies, jolla on suuret suunnitelmat tulevaisuuden suhteen. Hän haluaisi rakentaa asuntolautan ja vuokrata sitä turisteille; paljonko maksisimme yöstä ja mikä meille olisi tärkeää. Fiksu nuori mies.
Takaisin Terengganun kaupungissa ja iltaretkelle kiiltokärpäsiä katsastamaan noin tunnin ajomatkan päähän penarik nimiseen paikkaan. Maittava lounas ja jokiajelu mahtuu tähän iltaan.