Sarille iskee heti pieni hätä pirkkalan kentällä kun paikkaa Helsinki- Bangkok välille löydy. Hiki tulee jo ennenkö pääsee edes lämpimään, tilanne selviää tiskillä Helsingissä, koittivat vain siirtää meitit aikasemmalle lennolle. Ei käy mielummin Helsingin loungessa kuohuva kädessä kuin Bangkokissa ylimääräinen 2 tuntia vaihtoa odottaen.
Parikymmentä tuntia myöhemmin olemme Saigonin vilinässä jo etsimässä ensimmäistä kana-riisi annosta.
Hulppeassa Reunion palacessa vierailu antaa hieman osviittaa kuinka valtiovieraita kohdellaan ja missä tehdään hyväveli kauppoja. Poliisi saattue pillit päällä ja pari mustaa range roveria kurvaa pihaan eikä kattoterassilta näe ketä tulee ja mihin heidät kuljetetaan pois turistien silmistä.
Hieman vajaa 13 miljuunaa pientä ihmistä tallaa katuja tässä kylässä ja kun kiipeää reiluun 260 metriin Bitexco torniin näyttävät he vieläkin pienemmiltä kuin katutasossa.
Can tho onkin sitten seuraava toppi. Alemman mekong joen haaran rannalla. Hyvinkin mukavan oloinen kaupunki. Rantabulevardi jossa iso hopeinen setä ho chin patsas tervehtii ohikulkioita herää kunnolla eloon vasta auringon laskettua, kun illallis risteilyt lähtevät laiturista kurvailemaan joelle. Laivaan pääsisi ilman sisään, vain ruoka ja juoma maksavat ja luultavasti hieman enemmän kuin ravintoloissa maan kamaralla. Eipä tule sinne mentyä kun tiedossa on paattimatka joella päivää myöhemmin.Jäämme nauttimaan vain erittäin hyviä mango smootieta kuppilaan. Pienten sähköautojen vilkkuvat valot loistaa pimeässä kun kymmeniä on parikissa erään ison kentän laidalla, kyllä siellä muutama ipana kurvaileekin aivan innoissaan. Suunnitelmana oli lähteä jokea ylöspäin aina kambozan rajalle asti, mutta ei matkabudjetti siihen anna myöten. koko laiva olisi tarvinnut vuokrata yksityiskäyttöön moista retkeä varten. No pääsemme kyllä risteilemään mekong joelle, toki hieman eri suuntaan kuin oli tarkoitus, kohteena reilun 100km päässä oleva cai be. Bassat 3 ei ole kuin lastattuna puoleen 24 matkaajaa mahtuisi eikä meitä ole kuin 13.
RAnskan patonkeja on 6 ja heillä oma opas, loput 7 on sekalaista seurakuntaa ja saamme oppaaksi Annien joka sattuu olemaan kotoisin juuri niiltä huudeilta jossa pyörimme. Paikallistuntemuksesta on apua kun sweitsiläinen kaveri nojailee sähkötolppaan matkan varrella, siis tolppahan on vain maahan isketty 4 metrinen puunrunko joka katkeaa juuresta. Siinä kaveri pitelee tolppaa pystyssä ettei lähitaloista lähde sähköt. Annie soittelee muutamalle tutulle jos joku pääsisi jeesiin. Kipaisen poispäin häslingistä ja palaan parin bambun rungon kanssa, niillä saan tuettua tolpan ettei kaverin tarvitse jäädä joko loppupäiväksi sitä pystyssä pitämään. Kehuja tulee pikaisesta korjuusta. Olis perkules pitäny laittaa se jamppa edes ostamaan kaljan laivailla palkaksi.
Laivalla nukutun yön ja pienen tutustumisen cai been hulinaan matka jatkuu kohti rannikkoa. Vaikka matka taittuu odotettua nopeammin emme siltikään ehdi viimeiseen laivaan joka lähtee rach giasta kohti phu quoc saarta. No siihen oli kyllä varauduttukin varaamalla yksi yö sataman vieressä olevasta hotellista. Tulihan sitäkin rantakaupunkia nähtyä illan mittaan hieman.
Aamulla ei ole kuin 100 metriä kävelyä odottamaan laivan lähtöä.