Tännehän sitä taas piti lähteä työntekoa harjottelemaan. Lentokentällä tosin kovasti väittivät ettei mun nimeä löydy matkustajaluettelosta kyseiselle lennolle Helsingistä osloon, vaikka lähtöselvityksenkin olin tehny jo puhelimella. No tovi meni kunnes hokasivat, että suku- ja etunimi oli väärinpäin. Pääsin kuiteskin koneeseen. Oslon päässä ei sitten ketään ollutkaan poimimassa työläistä kyytiin. No bussilla pääsee, työkalupakki, rinkka ja muut releet bussin ja matkaan. Firman lähistöltä bussipysäkiltä vaivautuivat kuitenkin noutamaan. Töitä, töitä sitähän varten kai tänne tulin.
Ajellessa oslon katuja kiinnittyy huomio järjettömään teslojen määrään, nuita ylitehokkaita sähköautoja suhaa oikealta ja vasemmalta ohi. Oikealta enemmän kun noilla sähkövehkeillä saa painella bussi/taxi kaistaa ihan hallituksen luvalla.
Aloin laskemaan tesloja 30 oli jo aikas nopeasti mittarissa eikä laskutaito paljoa pitemmälle ole hallinnassa joten päätin lopettaa vaikka kello oli vasta aamupäivä.
Eräänä aamuna lähtö on kohti Stokke nimistä kyläpahasta 100 km oslosta etelään, tuosta 100 km matkasta menee 15.3 km tunneleissa maan alla, 22 niitä tuolle matkalle siunaantui. Joo ja yksi romahtanut silta joka aiheutti pienen kiertotien, siinähän se menee matka mukavasti maisemia katsellen vaikkapa sitten maalaiskirkkoja.
Rekkamiehen vastalause työnteolle on laittaa työpaikka tuleen tai ainakin yksi sankari onnistui tekemään sen keskelle e6 valtaväylää pahimpaan ruuhkaan, no kahteen tuntiin ei jono liikkunut mihinkään. Ei siinä paha ollut aikaa kuluttaa kun juuri ennen olin käynyt kaupassa ja repsikan penkillä olevasta muovikassista oli mukava
ottaa rieskaa ja siihen juustonsiivuja päälle, vissyä löytyi kanssa janojuomaksi ja radiosta kanava joka tuuttasi mukavaa musiikkia. 
Ei niin kovin rankkojen mutta työpäivien jälkeen on mukava köllähtää jakuzziin, vesi 37 ja poreita koneen tuottamana niin ei tarvitse itse kuplia piereskellä.
Kyllä aurinkoisena iltapäivänä kattoterassilla saa ajan kulumaan.