Donsoliin käy matkalaisten tie. mielenkiinto olis mennä katsastamaan picolin saaren läheisyydessä oleva sukelluskohde Manta Bowl. parin tunnin matka sinne olisi veneellä puksutellen. Lounasta rauhassa mutustellaan resortin raflassa ja kun tilauksesta läheisen sukelluspuljun työntekiä alkaa kyseleen jos olis kiinnostusta huomenissa lähteä kun muitakin olis menossa. Tottakai pojat sukeltamaan ja Sari snorklailureissulle. Sukelluskohteena Manta Bowl voi olla hyvinkin vaativa suurien virtauksien vuoksi, luvassa on niin pysty kuin vaakavirtoja, varustaudumme metallikoukuilla jos niillä pysyisi paikallaan pohjassa.
Aamulla Sari potee päänsärkyä, tälläkään kertaa ei itseaiheutettua vaan migreenin poikanen ja jää hotellille lepäilemään. Hemmetti pari sukellusta tuotaa laihan tuloksen… ei juurikaan virtauksia eikä kyllä mantojakaan eikä mitään muutakaan pelkkiä kiven murikoita ja hiekkaa. Päivän mittaan tuuli yltyy ja takaisin tullessa aaltojen pärskeet pitävät huolen ettei vaan kuivumaan pääse.
Uusi päivä uusi yritys, Sari jää hotellin altaalle ja pojjaat sukeltaa. 6 aamulla taasen ylös ja 5 jälkeen illalla takaisin. Tuuli on tyyntynyt, mutta ei se kastumista ehkäise, sillä vesisade kastelee meitit jo paljon ennen sukellusta. Muutama delffiini pompsahtaa pintaan menomatkalla viihdyttäen meitä muuten niin kovin harmaassa kelissä. Mielessä käväisee “olisikohan hyvä enne” virtaukset huomattavasti kovemmat tänään ja vaativammat sukellukset luvassa. 15 minuutin jälkeen horisontissa näkyy liitelevän pari isoa lätyskää, äijät pohjaan ja näky on huimaava. Tulevat aivan päälle matkaa vain metri pari ja mahtavat otukset matkaavat hiljalleen ohitsemme. Loppuhuipennukseksi isompi manta heittää vielä voltin ennen poistumistaan siniseen äärettömyyteen. jiiiihaaa huuto kuuluu vaikka vettä on päällä 27 metriä. joku sukellusporukasta on hyvin onnellinen. Taidamme olla kaikki. 6 niitä näkyi kaikkiaan tämän päivän sukelluksilla ja kaikki kovin upeita. Paluumatkalla kymmeniä delfiineä loiskii menemään veneen edustalla hyvän reissun päätteeksi. Oli se hyvä enne.
Pitäähän noi valashaitkin katsastaa Sari ja Jari ei sellaisia ennen ole nähnyt. Taasen aamusta ylös ja mereen. Nyt matka ei ole niin pitkä vaan ihan lähistöllä ovat syömässä. Ensimmäisen löytymiseen kuluu tovi. 8-9 metrinen fisu matelee 3 metrin syvyydessä ahmien planktonia, kivalta näyttää. Aamupäivän aikana venemiehistö bongaa 5 ja pompimme meren ja veneen väliä aktiivisesti. Sari tykästyy lopuksi näkyvään pienempään fisuun. No pieni ja pieni mittaa noin 5 metriä.
Lähinnä siksi että sai aikas rauhassa sitä katsella, eikä naamalle pärskivistä pelastusliivisistä korealaisista ollut haittaa.
Tähdet tuikkivat kilpaa kärpäsien kanssa kun käväisemme jokiristeilyllä ennen maittavaa rapu-ja kalaillallista.
Ravut vielä rapistelee masussa valkosipulivoin kanssa kun matka jatkuu Legaspiin suunnitelmissa on mennä tulivuorelle (mount mayon)hieman katsastamaan maisemia, 
maisemat ovat kovin harmaat, pilvet peittävät näkyväisyyden ja vettä tulee niskaan… no aina ei voi onnistua. Pientä infoa saadaan elokuvan muodossa vuoren rinteellä n.1 kilometrin korkeudessa olevassa keskuksessa.