Matka on jatkunut jo filippiinien puolelle ja odottelen pääsyä vihdoinkin sukellusmatkalle tubatha riutalle. Jo muutaman vuoden ollut listalla johon tarvitsee päästä käymään. Se että riutta on avoinna vain 3 kk vuodesta, huhti- ja touko- ja kesäkuun ei helpota asiaa ollenkaan. Sillä sitähän ei osu kuin huhtikuu normaaliin matkustusaikaani.
Pieni pelko persuuksissa katselen säätiedotuksia sillä aallot ovat hyvinkin voimakkaat ulkomerellä.
48 metrisen purkin piti alunperin lähteä 5 aikaan satamasta, mutta vielä 9 aikaan illalla odottelemme lähtölupaa. Edellisenä päivänä lähtenyt alus joutui palaamaan takaisin sillä oli turhan vaarallista meininkiä keikkua isoilla aaloilla.
Viimeinkin lupa tulee ja keinuva matka alkaa muutaman tunnin myöhässä normaaliin täkäläiseen tapaan. Purkki hyppii aalloissa ja alakerrassa olevan pienen huoneen ikkunat painuvat vedenalle tasaisin välein pimentäen ulkoa muuten loistavan valon. Unta luumuun ja aamun valjetessa olemme silti vielä matkalla ja ensimmäisen päivän suunnitellut 4 sukellusta kutistuvat kolmeen.
Normaalisti aallot tuntee sukeltaessa vain alle 5 metrin syvyydessä, täällä keikuttaa vielä 10 metrissäkin.
Merenpohjassa päiväunia ottavia haikaloja moinen ei paljoa hetkauta. Havahtuvat kupliviin sukeltajiin ja painuvat hieman syrjempään jatkamaan nokosia.
Seuraavana päivänä otetaan aikataulu kiinni kun tehdään 5 sukellusta päivän aikana. Kyllä tuntuu jo kehossa ja kaikki taitavat nukkua muutamat päikkärit väliajoilla.
Toisena päivänä alkaa tuuli tyyntymään ja loppuaikana meri on lähes peilityyni.Loput päivät soljuvat 4 sukelluksen tahtiin.
Resolute joka paatin nimi on nykyään, ennen se oli vasco. Ei ole edes täynnä 16 paikaa ja vain 10 on täytetty. Ranska, Slovenia, Usa, Sweitsi, Irlanti, filippiinit ja Suomi edustettuina.
Ei haittaa vaikkei täynnä ole, saan oman hytin ja sukellusryhmät ovat pienempiä. 14 henkinen miehistö hoitelee maittavat sapuskat pöytään ja ohjastaa pikkuveneitä emoalukselta
mestoille. Sota aikana venäläinen radioalus oli naamioitu kalastuspaatiksi. Sittemmin muokattu sukelluskäyttöön. Pari generaattoria tuottaa sähköä ja 750 hummainen moottori hoitaa likkumisen.
Sukellan yhdessä Irkun ja Sweitsiläisen kanssa eikä yhtään 20 sukelluksesta lopeteta ilman takia vaan koska aika tulee täyteen.
Pienelle hiekkasärkälle on rakennettu 2000 luvun alussa asema vartioille. 9 jamppaa päivystää paikalla 3 kuukauden jaksoissa. Laskuveden aikaan hiekkaa tulee senverrran näkyviin että lentopallon peluu onnistuu. Kun sukeltajia ei paikalla ole he tekevät kierroksia alueella koska kalastus on kielletty koko vuoden.
Salaahan kiinan poijaat tänne koittaa silti tulla. Viimevuonna saivat kiinni aluksen jossa oli paljon jo paloiteltua kalaa ja 300 kilpikonnaa…
Konnat toki olivat elossa ja ne saatiin pelastettua. Alus valtiolle ja jätkille penaltia, en tiedä vaikka olisivat päässeet hengestään.
Pikkuhiljaa alkaa totaalinen kalastuskielto purra ja kaloja on enemmän. Haikalat eivät vielä ole palanneet isolla joukolla. Kyllä joka sukelluksella näkee, mutta sellaisia miehenmittaisia
Valko- mustaevä ja harmaahaita. Isommat ja harvinaisemmat ovat vielä poissa. Mukavahan täällä merellä on köllötellä ja katsella kun aurinko painuu taivaanrantaan ja kuu nousee tilalle.
Yhden yösukelluksen teemme kun taipuvat pienen painostuksen alla, eivät kyllä todellakaan mielellään niitä täällä tee. Taisi olla viime vuonna kun
joku reissulainen otti hieman yhteen paikalle tulleen tiikerihain kanssa yösukelluksella, Hieman vähemmän on nähtävää kuin päivällä pienemmät kalat piileksivät koloisssa.
Taskulampun käyttö ei olisi välttämätöntä sillä yösukelluksen aikaan täysikuu möllöttää tähtitaivalla ja antaa lähes riittävästi valoa.
Paholaisrauskujen hidasta lentoa on ilo katsella, Parhaillaan näkyy 3 samaan aikaan ahmimassa planktonia. 3 päivänä kävivät meitä morjestamassa.
Delffiinit painavat ohi pienenmatkan päästä siinä väliajalla ja osa meistä hyppää pikkupaattiin snorkkelit ja räpylät mukana. Siinähän ne alkavat leikkiä
venhon edessä hyppien ja molskien. Kun veteen pulahataa ei näy enään kuin kuplia syvemmällä. Kiertävät kyllä sukeltajat ja snorklaajat kovin kaukaa ja niitä on hyvinkin vaikea nähdä muuten kuin veneestä.
Näkyväisyys on parhaillaan hulppeat 35 metriä, eikä virtauksistakaan ole vaivaksi asti.
Hieno porukka ja hieno reissu. Todellakin käymisen arvoinen paikka, jos pinnan alla viihtyy.
Viimeinen illallinen ja tuhoamme myös koko paatin olutvaraston siinä illan mittaan. Perus filippiiniläiseen tapaan myöhästymme tullessakin Kello 4.30 kuuluu pientä rahinaa ja meno toppaa siihen paikkaan. Pienehkö kallistuminen ja jumitus hiekkasärkkään. Omat 2 pikkuvenettä lasketaan katolta takaisin mereen.
Niissä ei ole tarpeeksi vetovoimaa että irti pääsisi. Olemme jo kohtuullisen lähellä rantaa ja 2 jenkkiä joiden tarvitsee keritä lennolle hyppää toiseen pikku paattiin ja sillä lähimpään rantaan. Me muut odotellaan 3.5 tuntia kunnes nousuvesi hoitaa homman ja matka jatkuu satamaan. Siellä sitten alkaakin tohina kun merivartiosto hyppää veneeseen tarkastamaan vauriot. Joku miehistöstä sukeltaa ja näyttää kuvia tungosta, Lattialankut pois ja katsastus sisäpuolelta. Hieman maalia pois pohjasta ei muuta, onneksi oli hiekkasärkkä eikä kivikko.